Miten mulla menee?

Heii! Ajattelin tulla päivittelemään vähän, mitä mulle kuuluu ja missä mennään. Koko kevät ollut kiireistä ja tekemistä on riittänyt joka jutussa.

Mun arkielämän osa-alueita on opiskelu, treeni ja palokunta sekä nykyään myös työ. Välillä tuntuu, että kaikkeen pitäis pystyy samaan aikaan ja vielä tarpeeks hyvin. Mun ns. priority number one on aina ollut palokunta. Nyt kevään aikana kävin kolme kurssia ja loppuen lopuksi täysin vapaita viikonloppuja ei montaa löytynyt. Sen takia mun opiskelu on ollut vähän sellasta, että teen kun kerkiän aikataulua miettimättä ja tälläkin hetkellä mun täytyis olla tekemässä viimesiä bilsan tehtäviä, jotta kurssistä selviäisi jopa kiitettävällä arvosanalla. Opiskelu vie aikaa myös treenaamisesta ja viime aikoina on tuntunu siltä, että ei pysty edes mennä salille, kun useat koulutyöt painaa päälle samaan aikaan. Kuitenkin jos olen salille päätynyt, en ole sitä katunut, koska hyvästä treenistä saa niin paljon energiaa ja huonokin päivä muuttuu paremmaksi.

Järven rannalla treenailtiin, miten saadaan vesi järvestä suihkuputkeen.

Lukiosta enää viimeinen vuosi olisi jäljellä ja ensi syksystä viimeisiä kursseja, joilla olisi tarkoitus nostaa keskiarvoa huomattavasti, jotta se yltäisi hyvin sen 8,55 yläpuolelle. Pelastuskouluun/opistoon sillä saisi 6 pistettä /7 ja yksikään ylimääräinen piste ei ole liikaa, sillä varsinkin Helsingissä taso voi olla korkea.

Tiksu näyttää, miten noi hommat hoidetaa..

Mun kesäsuunnitelmiin kuuluu palokuntanuorten leiri Lohtajalla heinäkuun ekalla viikolla ja sitä ennen vietän koko kesäkuun Ruotsissa. Siellä teen ihan kaikkea muuta kuin treenaamista tai jatkuvaa pänttäämistä. Ajattelin kuitenkin kehittää siellä kestävyyttä juoksussa, koska kuntosali treeniin ei ole mahdollisuutta muiden juttujen takia ja voisin jopa harkita osallistumista Tukholmassa järjestettävään juoksutapahtumaan, jossa juoksisin 10km. Mua ei haittaa 5 viikon tauko kunnon treenistä, sillä nyt kevään aikana olen kehittynyt hyvään malliin; kyykkyjä minuutissa kaksi kertaa enemmän kuin aikaisemmin, penkissä vaaditulla painoilla sekä leuanvedossa lisää toistoja ja vatsoja tein minuutissa 48. Tällä hetkellä keskityn ylläpitämään näitä ja syksyllä revitään taas lisää ennätyksiä.

Tein nyt keväällä ekaa kertaa Oulunmallin testin. Ei oo niin helppo, kun miltä näyttää, mutta ihan hyvin meni.

Palokunnassa kurssien lisäksi olen osallistunut valistustoimintaan ja tietenkin joka viikko treeneihin. Olen mukana kahdessa palokunnassa ja sain myös toisessa oikeudet osallistua hälytystehtäviin, kun suoritin kuntotestit läpi. Mulla tulee kohta 2 vuotta täyteen vapaaehtosen brankkarin hommissa ja aika on menny hirveen nopeesti + oon oppinu niiin paljon kaikkea lyhyessä ajassa, mut tietenkin siihen haluu panostaa, mikä on suuri intohimo.

Seuraavaksi blogin puolella tulen kertomaan kursseista, jotka suoritin kevään aikana sekä ehkä tarkemmin suunnitelmista lukion jälkeen ja ensi syksynä.

Talvileirillä Karjalohjalla ja lunta riitti.

Syksyn treenejä ja Lieska 2017

Tätä postausta oon tainnu kirjotella jo pari kuukautta, mutten saanu sitä edes viime vuoden puolella julkaistua, joten tässäkin parempi myöhään kuin ei koskaan. Kerron siis lyhyesti tekstillä ja kuvilla viime syksyn treeneistä ja vähän muustakin.

Alku syksystä oli muutamat pintapelastustreenit ja oli jees jo osata jotain aiheeseen liittyvää, kun kesäleirillä pääs treenailee uimista ja pelastamista pipe -puvussa. Lisäksi palokunnan uintivuoroilla hallissa opin paremmin sukeltamaan puvun kanssa, se ei olekaan niin helppoa kuin miltä näyttää, mutta eihän sitäkään opi, ellei tee.

Syksyllä oli myös Kirkkonummen palokuntien väliset yleisurheilukilpailut. Muistan, että olin aika hyvän lääkityksen voimalla mukana ja just yöllä ollu päivystyksessä, mutten millään halunnu skipata, kun urheilusta oli kyse. Oli super hauskaa, varsinkin lopuksi palokuntaviesti varusteet päällä. Lajeina taisi olla 300m juoksu, pituushyppy, kuulantyöntö ja saappaanheitto. Toivottavasti ensi syksynä uudestaan!

Lieska 2017 oli syysleiri Karjalohjalla ja mun viimenen leiri "junnuna", koska olen nyt helmikuussa 'valitettavasti' täysi-ikäinen ja 'pääsen' toimihenkilöksi. Syysleiri oli mulle toinen palokuntaleiri ever ja oli hauskaa. Kaikki aktiiviteetit ja kisat oli kivoja, ruoka hyvää ja seura parasta! Leireillä on kyl super kivaa, ku on niin paljon samanhenkisii ihmisii ja pääsee viettää näiden ihmisten kans aikaa kunnolla, koska aina harkoissa ei ehi hirveesti vaihtaa kuulumisii harkoissa.

Treeneissä aiheina on ollu mm. puunkaatoa ja raivaamista, tieliikennepelastamista (teoriaa ja tilanneharjoituksia) ja ensivastetta Veikkolassa sekä paineilmahengityslaitteen käyttöä, rakennuspalo'keikka' yhteisharjoituksena Vihdin kanssa ja korkeanpaikantyöskentelyä Nummelassa.

Muuten mun syksyyn on kuulunu myös salitreenit omalla salilla ja sillon tällön yllä'mainituilla' myös. Kehitystäkin on tapahtunut ja siitä saa aina motivaatioo lisää jatkaa ja tietää, et tekee ainakin jotain oikein. 

Tuli myös kateltuu 112 -sarjan 3. tuotantokausi. Harmi, ettei siinä ollut yhtä paljon jaksoja kuin aikaisemmissa tuotantokausissa, mutta hyvänä lisänä ohjelmassa on rajavartiolaitoksen toiminta. Suosittelen kattomaan!

Ens viikolla alkaa kevätkauden harjotukset ja toivottavasti kykenen tekemään niihin liittyen postausta vähän useamman kuin yhden. Loppuun haluan toivottaa hyvää ja turvallista alkanutta vuotta 2018 kaikille!

Hehku 2017

Jostain syystä jäänyt blogin kirjoittelu vähän vähemmälle, vaikka aiheita riittäisi. Tänään ajattelin tehdä vihdoinkin postauksen Padasjoen kesäleiristä, joka oli heinäkuussa. Minulle tämä oli ensimmäinen palokuntaleiri ja viimeinen sellainen leiriläisenä, sillä ensi vuonna olen jo täysi-ikäinen.

Olin leirillä Tulitaistelijat -kurssilla, joka on leirin haastavin ja fyysisin kurssi. Vasta vuoden VPK taustalla kurssi ei ollut minulle helpoin, koska en osannut asioita ihan niin perusteellisesti kuin muut. Kurssin jälkeen kuitenkin tuntui, että oli viikon aikana oppinut yhtä paljon asioita, kun koko vuoden aikana. 

TT-kurssilla päästiin harjoittelemaan mm. savusukeltamista ja mahdollisen potilaan etsintää huoneistosta. En ollut aikaisemmin käyttänyt paineilmahengityslaitteita, joten oli siistiä päästä käyttämään niitä kurssilla. Savusukelluksen lisäksi harjoittelimme myös pintapelastusta, joka ei ollut onneksi aivan vieras käsite minulle. Teoriassa osasin paljon asioita, mutta en ollut koskaan päässyt uimaan pipe-puvulla ja leirillä siihenkin oli mahdollisuus. Uintihommista tuli se "mun juttu" leirin keikoilla, joita meille järjestettiin. Rakennuspalo -tehtävillä olin mieluummin kolmonen kuin 1 tai 2, siitäkin syystä, ettei pih-laitteet ollu mulle vielä ihan niin tuttu juttu ja mieluummin harjoittelin niitä kaikessa rauhassa kuin hirveessä kiireessä. 

Kurssiin kuului myös muutama teoriatunti, jossa käsiteltiin mm. lämpösairauksia, pelastajan varusteita, turvallisuutta, savusukellusta yms. Yhtenä käytönnön aiheena oli myös hydrauliset pelastusvälineet ja pääsimme harjoittelemaan niiden käyttöä purkamalla autoa oikeaoppisesti kuin liikenneonnettomuustilanteessa, jos autoa täytyy purkaa potilaan saamiseksi hoitoon.

Kantoapuna EA-jatkon kurssilaisille.

Kuten edellä jo hieman ehdin mainita, leirin muutamille päiville meille järjestettiin keikkoja / hälytyksiä ympäri leirialuetta. Oli mm. pintapelastus-, liikenneonnettomuus- ja rakennuspalotehtäviä. Meidän TT kurssilaiset oli jaettu kolmeen eri ryhmään ja koska käytössä oli kaksi höökiä, yhtä tehtävää lähti suorittamaan 1-2 ryhmää lukuun ottamatta meille järjestettyä suurta rakennuspalokeikkaa, jossa kaikki ryhmät hälytettiin kohteeseen. Suoritimme keikkoja yhdessä EA-jatkon kanssa, jotka toimivat ensihoitajina kohteessa. 

Disco-ilta ja aiheeseen sopiva varustus.

Kurssille muodostui hyvä yhteishenki ja oli upeeta viettää aikaa niin samanhenkisten ihmisten kanssa. Kun arkena puhuu jotain pelastukseen (alaan tai VPK) liittyvää, kaverit harvoin ymmärtää täysin, mistä puhun. Erityisesti viimeinen ilta oli huippu!

Tänäkin vuonna TT :llä järjestettiin kurssin vahvin kisa. Oli mm. seiskan (miehistönkuljetusauto) vetoa, letkujen kantamista ja välineiden siirtämistä niin, että ne haettiin tietyltä viivalta yksitellen peräkärryyn. Nopeus, matka tai aika ratkaisi lajeissa. En ollut ihan kyllä kurssin vahvin, mutta vahvin tyttö, mikä oli itselle yllätys. Ei se salilla käynti ihan turhaa ole ollut.

Viimeisenä kokonaisena leiripäivänä pääsimme polttamaan autoja ja kyllä, myös sammutimme ne ja siivosimme jälkiä. Viimeisintä kuvaa voisi pitää koko leirin kohokohtana. 

Oli huippu leiri ja voin suositella kurssia kaikille 16-17 vuotiaille! Kiitos Tulitaistelijat 2017 ja parhaat kouluttajat!

Erottajan pelastusasema - Helsinki

Kesäkuun 2017 puolella Helsinki -päivänä tuli vierailtua Erottajan pelastusasemalla. Heti, kun huomasin, että useilla Helsingin pelastuslaitoksilla oli mahdollista vierailla, täytyi tilaisuus käyttää tietenkin hyväksi. 

Sain pari kaveria omasta VPK :sta mukaan, sekä yhden koko toiminnan ulkopuolelta ja oli siistiä päästä katsomaan, miltä Erottajan asemalla näyttää. Ei ollut vaikea valita, mille asemalle lähdettäisi vierailulle, sillä monet ovat kehuneet Erottajan asemaa Suomen kauneimmaksi ja pitihän se päästä näkemään. Asemalla sijaitsee myös museo, jossa käytiin ihailemassa mm. vanhoja pelastukseen ja ensihoitoon tarkoitettuja autoja, sammutusasuja ja tietenkin muuta kalustoa. Museossa oli vaikka mitä mielenkiintoista alaan liittyvää, en kerro kaikkea, menkää ihmeessä itse katselemaan.

Erottajan asemalla oli mahdollisuus kiivetä torniin, josta avautui näkymä Helsingin kattojen ylle. Pilvisestä säästä huolimatta näkyvyys oli ihan hyvä ja kuvista tuli kivoja pienen sumuverhon kanssa. Ehkä joskus tulee mahdollisuus päästä torniin poutasäässä, jotta näkymät olisivat paremmat.

Ehdin juuri ja juuri istua höökin konemiehen paikalle, kunnes sieltä napsahti pojille keikkaa ja täytyi antaa tilaa parantaa maailmaa. Ei ollut mikään kiireellinen keikka tiedossa, eikä pitkä keikka, joten tornikierroksen jälkeen hööki olikin jo taas asemalla.

Kiitos Helsingin kaupungin pelastuslaitokselle vierailumahdollisuudesta. Toivottavasti sellainen on ensi vuonna Helsinki -päivänä myös. Silloin voisi käydä tsekkaamassa vaikka Kallion pelastusasemaa.

Miten pääsee palomieheksi?

Näin blogin alkuvaiheessa haluan jo tehdä tavoitteeni selväksi kaikille ja kerron siis yksinkertaistettuna mitä vaaditaan, jotta voi päästä palomieheksi.

Ammattiin pääseminen ei ole mahdottomuus, muttei myöskään mikään helppo juttu.. ainakaan naisille.

Palomieheksi on mahdollista kouluttautua Suomessa kahdessa eri paikassa: Helsingin pelastuskoulussa ja Pelastusopistossa, joka sijaitsee Kuopiossa. Valintakriteerit ovat lähes samat, mutta itse tiedän paremmin Pelastusopiston valintakriteereistä kuin Helsingin pelastuskoulun. Olen kyllä kysellyt Helsingissä työskentelevältä palomieheltä kriteereistä ja miten ne eroaa Pelastusopistosta. Vastauksen perusteella voidaan siis sanoa, ettei ne eroa millään tavalla, mutta esim. VPK -taustan merkityksestä en ole varma Helsingissä. Pelastusopistoon haettaessa hakemukseen liitetään todistus VPK -taustasta ja se on merkki kiinnostuksesta.

Listaan nyt tähän alas valintakriteerit, joita vaaditaan haettaessa Pelastusopistoon tai Helsingin pelastuskouluun. (lue halutessasi linkeistä tarkemmin)

vaatimuksena on, että hakija on:

1. vähintään 18-vuotias

2. suorittanut lukion koko oppimäärän, ylioppilastutkinnon tai ammatillisen perustutkinnon

3. terveydentilaltaan sopiva ja kykenee suorittamaan ammattialan tehtäviä

4. hankkinut C-luokan ajoneuvon ajo-oikeuden

5. suorittanut fyysisen toimintakyvyn kokeen, johon kuuluu:

a) kuntotestit: (lisäpisteitä mahdollista saada paremmasta suorituksesta)

- Penkkipunnerrus 45 kg/60 s - vähintään 25 kertaa

- Istumaan nousu, kertaa/60 s - vähintään 34 kertaa

- Käsinkohonta vastaote - vähintään 6 (leukaa)

- Jalkakyykky 45 kg/60 s - vähintään 23 kertaa

b) 12min juoksutesti (Cooperin testi) - vähintään 2800m

c) uintitaitotesti - 4min 45sek, vähintään 200m

[b ja c kohdan testit suoritetaan pääsykokeissa ja a kohdan testi suoritetaan itsenäisesti ennen hakua]

6. suorittanut fobia -testit eli korkeanpaikan kammo ja suljetunpaikan kammo.

7. suorittanut psyykkisen soveltavuuden kokeen
[6. ja 7. kohdat suoritetaan pääsykokeissa myös.]

Yllä mainituiden vaatimusten lisäksi asevelvollisuus / asepalvelus tulee olla suoritettuna (miehiltä).

Tämän tekstin ns. virallisen osuuden jälkeen voisin puhua omista tavoitteista. Aion hakea Pelastusopistoon lukion päättötodistuksella. Kaikkien aineiden keskiarvolla haettaessa voi saada max. 7 pistettä keskiarvosta. Mulla olisi tavoitteena ka. väh. 8,55, jolla saa 6 pistettä.

Kuntotestien osalta tavoitteena on päästä tietenkin läpi ja mahdollisimman kirkkaasti. Ainakin vatsalihastestistä tavoitteena saada pisteisiin +0,25. Muuten en vielä tässä vaiheessa osaa sanoa, mihin tulen pystymään niiden kanssa. Eniten treenaamista on penkkipunnerruksessa ja leuanvedoissa. Kyykyt tulee menemään aika helposti, koska niitä vaaditaan ainoastaan 23 toistoa, joten voisin asettaa itselleni tavoitteeksi saada niistä + 0,125 tekemällä 30 tostoa. 34 toistolla saisi +0,25p, eikä sekään kuullosta mahdottomuudelta.

Kuntotesteistä on siis mahdollisuus saada lisäpisteitä 1p, jokaisesta kohdasta max. +0,25p.

Nyt kesällä treenaaminen salilla on epäsäännöllisempää kuin koulujen aikana, sillä mulla on matkaa niin kouluun kuin salille se 50km, joten ihan joka päivä sinne ei tule mentyä, kuten koulujen aikaan. Onneksi kesällä voi silloin tällöin käydä VPK :n salilla ja treeni onnistuu myöskin kotona ja ulkona, kun käyttää luovuutta, vaikkei pääsisikään ihan penkkiä nostamaan.

Syksylle mulla on tavoitteita ja odotan jo elokuuta, kun pääsee paremmin taas käsiksi treenaamiseen. Kesälomalla ehtii ottaa enemmän lepoa ja muistaa syödä kuitenkin terveellisesti.. ja tietenkin pystyy panostamaan paremmin 12min juoksutestiin, koska urheilukenttiä sentään täältä löytyy.

Tämän viikon sunnuntaina (9.7) olen lähdössä CTIF -kisoihin (linkissä lisätietoa) Itävaltaan, Villachiin. Kyseessä on lajin MM-kilpailut ja vaikka itse tulin lajin pariin vasta keväällä, olen päässyt jo hyvin mukaan ja odotan innolla tulevia kisoja. Suorituksiin kuuluu kalustosuoritus (imuletkuselvitys ja perusselvitys) ja viestin juoksu.

Kuvailen siellä aika paljon, kuten mulla on aina tapana ja täälläkin tulette näkemään kisoista materiaalia.

Viimeiseksi haluan vielä sanoa, että lisäsin blogiin lukijat -palkin, joten jos haluat liittyä virallisesti tämän blogin lukijaksi, se on nyt mahdollista oikealla olevasta palkista.

Tästä se alkaa!

Taas olen päätynyt tähän vaiheeseen, että kirjoitan uuden blogin ensimmäisiä sanoja. Tällä kertaa ajatuksissa ei kuitenkaan ole aloittaa sitä tavallista lifestyle -blogia, joka aina jää vaille aktiivista kirjoittelua, vaan nyt aloitetaan isompi projekti. Sain tähän inspiraatiota erään henkilön blogista, joka tavoitteli samaa kuin olen itse nyt tavoittelemassa: uraa ammatti palomiehenä. Hän naisena saavutti tavoitteensa ja pääsi pelastusopistoon opiskelemaan kyseiseen ammattiin. Olin erittäin iloinen, kun luin hänen päässeen pääsykokeista läpi. Toisten onnistumisista saa motivaatiota: tää ei ole mikään mahdoton juttu - joku on onnistunut siinä!

 

Tavoitteena on siis hakea pelastusopistoon jonakin kauniina päivänä tulevaisuudessa. Jotta näistä pääsykokeista pääsisi läpi, tarvitaan paaljon töitä. Työt tarkoittavat lähinnä treenaamista, niin lihaskuntoa kuin juoksua ja uintia. Tällä hetkellä treenaan paljon salilla ja juoksen minkä kerkiän. Juoksussa lähinnä tavoitteena parantaa Cooper -testin tulosta ja salilla treeni painottuu penkkiin, leukoihin ja kyykkyihin.

 

 

Blogissa tulen kertomaan myöhemmin tarkemmista tavoitteista ja siitä, mitä vaaditaan palomiehen koulutusta varten. Kerron myös, mistä tää mun juttu lähti ja mitä tää mulle merkitsee.

Suunnitelmissa olisi kirjoittaa täällä mun matkasta kohti unelmaa. Lisäksi kirjoittelen täällä pelastusalaan ja vapaaehtoiseen palokuntaan liittyviä juttuja, sillä itse kuulun kahden VPK :n hälytysosastoon ja palokuntaharrastus on tärkeä osa mua nykyään. Lyhyesti sanottuna paras harrastus ja miksei elämäntapa jopa, pidemmin sanottuna kirjoitan siitä sitten myöhemmin.

Asetan itselleni tavoitteeksi kirjoittaa muutamia kertoja kuukaudessa. Tietenkin joskus on enemmän kirjoitettavaa ja joskus vähemmän, mutta kirjoittamattomia kuukausia en ajatellun jättää.

 

“Usko siihen, mitä teet, niin voit tehdä sitä, mihin uskot.”

Näihin sanoihin päätän ensimmäisen tekstin ja toivotan kaikki tervetulleeksi lukemaan tätä tarinaa.